Luonnonläheisyys oli minulle lapsena itsestäänselvyys – keräsin kesät kukkia itä-Suomessa, sidoin kukka-asetelmia ja unelmoin. Kiinnostus kukka-asetelmiin juontaa juurensa lapsuuteeni. Rakkaus kukkiin on säilynyt ja muistot huolettomista kesäpäivistä. 

Olen aiemmin piirtänyt asetelmia, mutta ne ovat olleet osana suurempaa kokonaisuutta teoksessa ja korostaneet ihmisen toimintaa. Sommittelen ja sidon piirrosteni kukka-asetelmat ja asetelma syntyy usein kodin läheisistä esineistä. Teokseni eivät ole realistia kopioita vaan ne ovat tulkintoja, joista välittyy luonteenpiirteitäni, ajatuksiani, tunteitani ja mielialojani.

 Niiden takaa voi löytää piilotettuja merkityksiä. Kukkapiirrosteni kuvakulma on tavallisesti yläviistosta, ja esineet ovat selkeästi erilleen aseteltuina, mikä oli jo varhainen ja yleistynyt esitystapa asetelmamaalauksen historiassa. Kukilla on merkityksiä ja niillä voi viestiä. Esimerkiksi Ikebana kukkasymboliikan hienostuneella käytöllä harjoitetaan ja kehitetään elämänviisautta, ja tekijän tunteet ja luonne näkyvät asetelmassa. 

Teoksissani voi siis nähdä tietoisia viittauksia historiaan, mutta myös löytää intuitiivisen, leikkisän ja uteliaan lapsen, joka haaveili lapsuutensa kesinä mitä kauneimmasta kukkakimpusta. Leikkisä lapsi kuvaa minulle irtautumista opituista kaavoista – se kuvaa intuitiivistä luovuutta. 

Tavallisesti asetelmissa on käytetty trompe l´oil-tekniikkaa, minulle luontevampi väline on piirrin.

Henna Pohjola – 2019