Rööhtäse välillä!

GALLERIA HEINO, HELSINKI | 10.8.2013 – 8.9.2013

Näyttelyn teosten lähtökohta on himossa, joka antaa meille nautintoa, energiaa ja tekee elämästämme merkityksellistä. Himo on perinteisesti tulkittu yhtenä seitsemästä kuolemansynnistä. Toiseksi käsittelen teoksissani taiteilijana olemisen järjettömyyttä. Valtaosa taiteilijoista elää köyhyysrajan alapuolella tai harjoittaa jotain toista ammattia ylläpitääkseen taiteellista toimintaansa. Miten ammattiylpeydelle käy, kun osa voimavaroista hupenee selviytymiseen? Nämä kaksi asiaa punoutuvat taiteen kaupallisuuden dilemmaan ja kysymykseen, mikä on taidetta.

Nämä kysymykset heijastelevat näyttelyni kokonaisteemaa, himoa. Kaikkien näyttelyssä esillä olevien teosten visuaalinen ilme on esteettisen, kitchin söpö ja karkkinen, ja niitä voisi kuvailla “syötävän ihaniksi”. Teosten innoittajana on toiminut oma työkokemukseni muissa kuin perinteisissä taiteilijan ammattiin kuuluvissa töissä. Olen työskennellyt graafisena suunnittelijana, somistajana, stailistina, floristina, juhlasuunnittelijana ja leipurina. Näyttelykokonaisuus koostuu eri tekniikoin toteutetuista teoksista: maalauksista, grafiikasta, piirroksista, veistoksista ja monumentaalisesta kakkutaloinstallaatiosta.

Leipomani kakkutaloinstallaation voi tulkita eri tavoin. Sen tarkoitus on ilahduttaa katsojaa kauneudellaan, mutta myös herättää keskustelua tasa-arvosta, työn arvostuksesta, sukupuolikäsitteistä ja identiteetin kehittymisestä sekä siihen liittyvistä konventioista. Lisäksi kakkutalo assosioituu silmissäni Grimmin satuun Hannusta ja Kertusta, jossa nälkäkuoleman pelossa heidän äitipuolensa vakuuttelee isän viemään lapset metsään ja jättämään heidät sinne. Metsässä harhaillessaan he löytävät piparkakkutalon, jossa paha noita asuu. Teos pohtii yhteiskunnallisia kysymyksiä. Mitä piilee täydellisen kuoren sisällä? Kun synkkenevä taloustilanne ajaa osan ihmisistä tinkimään vauraudestaan ja osan jopa kurjuuteen, joudumme pohtimaan, mikä meistä oikein tekee onnellisia? Kuitenkin sadun lopussa hyvä voittaa pahan. Niinpä teoksen voi nähdä myös kultaisena kotina, linnana, jossa asutaan, leivotaanja halutaan jakaa sen tuoma turvallisuuden ja onnistumisen tunne. Kuten laulussa lauletaan: “Rakennan minä majani. Tule, tule, tyttö nuori, jakamaan se mun kanssani!”

Näyttelyni savolainen nimi Rööhtäse välillä, eli röyhtäise välillä, kannustaa huokaisemaan kohti onnea ja unelmaa. Toisaalta se kuvastaa pääsyä ulos subjektiivisesti koetusta taiteen tekemiseen liittyvästä synkistelystä. Rööhtäse välillä rohkaisee huolettomaan ilotteluun, huvitteluun ja hemmotteluun.

Näyttelyn avajaisissa esiintyy upea Arja Saijonmaa. Saijonmaa tulkitsee ranskalaista chansonia ja argentiinalaista tangoa Mikko Heleniuksen (haitari ja bandeneon) säestyksellä.

Henna Pohjola

Makea elämä (yksityiskohta), 2013
installaatio

Pääset tutustumaan näyttelyyn klikkaamalla painiketta.